Teksti: Eira Sillanpää
Kuvat: Eira Sillanpää ja Tapio Wilska sekä netin meemihaut.
Pian 30 vuotta täyttävä helsinkiläinen antikvariaatti ja galleria Laterna Magica jatkaa uusien omistajien voimin. Perustajat, yrittäjäveljekset Mikko ja Aapo Pekari sekä galleristi Risto Korhonen ovat myyneet kirjagalleria Laterna Magican liiketoiminnan Eira Sillanpäälle ja Tapio Wilskalle.
Yllä oleva teksti on lainaus tiedotteesta, joka julkaistiin tasan vuosi sitten 27. heinäkuuta 2018. Allekirjoitimme kauppakirjat muutamaa päivää aikaisemmin eräässä Stadin rantakahvilassa. Tätä tekstiä kirjoittaessa olemme siis omistaneet Kruununhaan kulttuurihelmen tasan vuoden verran. Pahoittelen kuvien häilyväistä laatua. Ne on napsittu kännykällä helteisten remppapäivien tiimellyksessä tai usein vasta niiden jälkeen kun puhelin on löytynyt jostain kirjapinon päältä.
Sain kuulla Laternan etsivän jatkajaa joitakin kuukausia aiemmin, keväällä 2018. Tuolloin olin duunissa mediatuottajana ja siippani Tapio työskentelee teatterin ja musiikin parissa välillä kiertäen ympäri maata ja maailmaa. Kevätkuukausien aikana selvitin rahoituskuvioita ja keräsin rohkeutta irtisanoutua vakiduunista. Ajatuksena alusta alkaen oli, että hoitaisin Laternan päivittäisen pyörittämisen itse ja Tapio olisi apuna isompien tapahtumien järjestelyissä ja graafisena suunnittelijana. Alusta alkaen oli myös selvää, että paikka kaipasi melko mittavaa remontointia ja sitä ei olisi mahdollista tehdä kaksin.
Laterna Magica sijaitsee Helsingin Kruununhaassa, Rauhankadulla talossa joka on rakennettu 1800-luvun viimeisinä vuosina. Vuosien varrella tiloissa on tehty pienimuotoisia remontteja, mutta etenkin sähköt ja valaistus kaipasivat kipeästi uudistamista. Yllä olevasta kuvasta hahmottuu hienosti, millainen kirjamäärä oli siirrettävä remontin alta turvaan. Aivan ensimmäiseksi aloitin työt käymällä kirjavalikoimaa läpi ja pakkaamalla sitä rullakoihin. Suurin ongelma työn etenemisessä oli se, että Aapo, Laternan perustaja oli kerännyt kokoon aivan uskomattoman hienon aarrekokoelman, jota oli pakko pysähdellä lukemaan tuon tuostakin. Päivät venyi 15-16 tunnin mittaisiksi ja hommaa oli aivan helvetisti.
Oma antikvariaatti ja pieni kulttuurikeskus oli ollut minun epärealistinen unelmani opiskeluvuosista lähtien. Jyväskylässä yliopiston ohella olin töissä Päijänne Antikvariaatissa viitisen vuotta ja luulen, että ilman tuota työkokemusta ei tähän hommaan olisi ollut mitään asiaa. Antikvaarinen kirja ei ole "bisnestä", se on elämäntapa, ehkä vieläkin enemmän kuin galleriatoiminta, josta meillä kummallakaan ei ollut muutaman näyttelyn järjestämistä lukuunottamatta enempää kokemusta. Syksyn näyttelyt oli onneksi sovittu etukäteen ja saimme heti omistajanvaihdoksen jälkeen erittäin runsaasti kyselyjä näyttelyistä myös vuodelle 2019.
Koska olin työskennellyt kirja-alalla yli kymmenen vuotta ja suuri osa ystävistäni on yhä töissä alalla, oli meillä onni saada varsinainen kirja-ammattilaisten apujoukko myös remonttiin. Ei ollut päivääkään, jolloin olisimme olleet täällä kaksin. Ihmiset saapuivat omina lomapäivinään Laternan remonttipölyn keskelle puurtamaan, puunaamaan ja kantamaan kirjoja. Ystäväni Tuulia oli mukana remontissa kuukauden ikäinen Olavi-vauva rintarepussa ja touhusi täällä viikkotolkulla. Pieni Olavi on kirjaimellisesti kasvanut kirjojen keskellä ja käy yhä viikottain tutkimassa ja maistelemassa kirjavalikoimaa.
Laternan etuoven portaat osoittautuivat tarkemman tutkimuksen jälkeen täysin lahoiksi ja kirjamyymälän puolen 30 vuotta sitten tehty puulattia oli myös useista kohdin pahasti kulunut. Ennen lattiaremonttia kirjamyymälän kirjat piti siis siirtää takagallerioihin turvaan. Varovaisten arvioiden mukaan etuhuoneessa oli ehkä 35 000 kirjaa, joista noin reilu puolet siirrettiin galleriaan rullakoihin ja loppuja siirrettiin rullakoissa pressujen peittämänä sähkövetojen ja maalausurakan tieltä.
Olin ehtinyt kesäloman aikana piirtää ja suunnitella tulevaa järjestystä moneen kertaan. Havainnekuvia, haavekuvia, pohjapiirustuksia ja mitä moninaisempia hyllytyssuunitelmia oli useampia, eikä yksikään niistä lopulta pitänyt paikkaansa. Loppukesällä 2018 Helsinki kylpi ihanan helteisessä säässä. Me Laternan kirjapinojen keskellä uurastajat kylvimme lähinnä hiessä ja pölyssä. Onneksi kellarigalleria pysyy viileänä helteelläkin ja kalliolla oli mukava käydä köllöttelemässä ja taukoilemassa.
Sähköremontin Laternaan teki ammattilainen. Koko paikan sähkövedot ja valaistus uusittiin. Samalla kun sähkömies purki aiempia vetoja, me yritimme hahmotella mitä kaikkea piti vielä tehdä ennen elokuun avajaisia.
Alkuperäinen ajatuksemme oli hioa ja lakata lautalattia uudestaan. 30 vuotta vanhaa lakkaa ei kuitenkaan niin vain hiottu pois ja siksi päädyimme lopulta maalaamaan lattian erään lempikirjakauppamme, Lontoossa sijaitsevan John Sandoe Booksin tapaan mustaksi.
Remontin alussa, pitkän kesäloman jälkeen fiilis oli siis kuin Abbath-meemissä ikään, valmiina hommiin. Meno parin viikon rempan ja lattian hionnan jälkeen jotain näiden kahden väliltä:
Remonttitarinoita osa 2. tulossa piakkoin!
